Nii no, kuha lähetätte sitä suklaata nii voin asuu tääl aina. Oon löytäny lattariarjen sävelen ja oikeen asenteen. SO IN LOVE. Tää päivä on ollu ihan GENIAL! toita samanlaist on vaikee löytää. Myöhästyin koulusta, ja sain/jouduin hengaamaan kaduilla. jajaja! Myöhemmi kyl sit kävin kouluski pyörähtää ja olin kavereiden kaa. Ostin vähä reggaeton musaa ja muutaman leffan. Makso vaa 55 pesoo eli joku kolmisen euroo.
Koko ilta on nyt sit menny näit biisei kuunnellessa. Arvatkaa muuten mitä? mun yks kuubalainen kaveri (äiti se yari, joka asuu ruottiss) on levyttäny. Wou! Oon ollu sen kaa aika paljon yhteyksis facen kautta. =) Tää on sit sellast salsaton tyyppistä musaa. Kannattee tsekata. Toinen hyvä biisi MIKÄ EI OO REGGAETONII on Reikin- que vida la mia...niin ihanat sanat ja kaikki <3. Mun perhe on jo ihan ''kypsänä'' ku mä en kuuntele muutaku latino musaa, ja lähinnä reggaetonii. Iskä sano et mun musamaku on enemmän mexicolainen ku niiden kaikkien yhteensä. Hihih
Tänään kävin myös teettää niit mun käyntikorttei. (tälle perheelle sanoin kuukaus sit et jos voitas mennä teettää niitä, mut ku mitään ei tapahu nii piti hoitaa asia ite.) Maksaa 200 pesoo tuhat käyntikorttia ja sit sen word-tiedoston muokkaus. Kien sabe! Mut ei nyt sillee ollu kallis hinta. (vissii) Ainaki on kohta ne kortit.
Haluutteko kuulla kaks juttuu mitä mulle kävi tnä? Noh olin sellases markkinapaikas. Mun kaverit lähti jo niiden bussille päi ja mä kävelin ihan normisti. Ostin muutaman levyn ja tunsin ku joku viiskymppine ukkeli kyyläs mua. Laitoin ne levyt nopee laukkuu ja lähin kävelee. Se ukkeli seuras mua edellee. Que miedo! Olin jo vähä paniikis, ja valmis ottamaan puhelimen esille. Käännyin toiselle kauppakadulle. Ja huh, se ukkeli oli kadonnu. Kattelin siinä sit yhtä paitaa kunnes joku kysy multa et mistä oon kotosi. Mä käännyin kattoo ja aloin melkee kiljuu. Se viiskymppine oli siinä. Lähin kävelee ihan sika nopee, se ukkeli käveli siin mun vieres ja kysy et missä opiskelen yms. En vastannu mtn. Näytin varmaa ihan paniikis olevalta, koska ku tyhjästä se mun levy myyjä oli siinä. Se vaa huus: Jätä se blondi rauhaa. Se ukkeli vaa katto mua ihan sillee suu auki ja selitti jtn espanjaks. Mä aloin melkee itkee. No en nyt ihan mut olin sillee paineis. Se levy myyjä käveli vakain askelin siihen mun luo, mä olin siin sen seläntakana ''piilossa'' ku se alko raivoomaan sille viiskymppiselle. En oikee ymmärtäny mitä se sano mut ainaki tuli ihan urakalla kirosanoja. Loppujen lopuks se viiskymppine lähti vetää ja mä vaa kiitin sitä levy myyjä. Se levy myyjä sano et jos tulee vastaavii tilanteit nii kannattee mennä jonku ulkopuolisen ihmisen luo, nii ne kyl auttaa. Ei missään nimessä saa jäädä seisomaan monttu auki ja antaa paniikin vallata.
Mä olin saanu tarpeeks tästä markkinapaikasta. Soitin mun kavereille ja kerroin mitä tapahtu ja kysyin mikä bussi pitää ottaa Lopetin sen puhelun ja toistin mielessäni kolmea sanaa: Kaikki on hyvin. Olin varmaa sit ihan ajatuksissani ja se katu oli vähän epätasane (niinku yleensä nää kadut tääl mexicos). Mä sit tietenkin lankesin sellasee kuoppaan ja kaaduin (tai oisin kaatunu ellei nää mexicolaiset ois nii ihanii.) Nimittäin yks 24-vuotias jätkä otti mut vastaa. Suorastaan sanoen se heittäyty siihen mun eteen. Sit joku nainenki otti must kii. Sen ilme oli sellane hämmästyny, ihan ikuistamisen arvonen ois ollu. Sen naisen laukusta tippu kaikki tavarat siihen maahan ja se vaa kysy et ''todos bien jonka jälkeen se tavas sen lauseen enkuks aar juu ou-keii?'' Se halas mua ja sano: no te preocupes. Mua nolotti ihan sikan. Pahoittelin kaatumistani ja sanoin kiitos. Sen jälkeen autoin sitä naista kokoomaan ne sen tavarat ja lähin nopee. Mua nolotti ihan HIRVEESTI, koska kaikki kyyläs. Mua ei kyl sattunu mihinkää, pikkusen vaa polvee ku se kolhas siihen maahan. Siin mun kaatumis hetkessä oli myös joku papparaine. Se papparaine sano sille 24-vuotiaalle jtn ja sit kuulin kuinka se 24-vuotias juoksi mun perässä ja huus: ''Oye amiga! guera, guera'' Mä nopensin mun askelia. En nimittäin halunnu nähä ketää koska mua nolotti ihan hirveesti. Se jätkä juoksi mun kohalle ja kysy onks kaikki hyvin. Mä vaa sanoin et on, kiitos avusta. Sit se tyyppi sano et kato mua silmii ja sano et kaikki on hyvin. Mä vaa aloin nauraa ja sanoin et kaikki on hyvin. Se tyyppi puhisteli mun farkkuja siinä ja selitti jtn ihan omaa. Sit se saatto mut bussii ja makso matkat. Mexicolaiset on ihan sika auttavaisii! GRACIAS! ja anteeks et tää blondi aiheuttaa teille pään vaivaa välillä ;)
Huomenna luvassa hyvä päivä! Saa nukkuu pitkää koska en mee kouluu.( Mexicolaisen teorian mukaan jos iltapäiväl on jtn ei aamul voi kouluun mennä) Vasta klo 16 on joku rotary juttu, jossa puhutaan säännöistä ja kerrotaan miten saa luvan mennä kavereiden kaa ulos. Just hyvä mulle! Aattelin aamulla ottaa ihan rennosti, tai no mikä nyt lasketaan rennoks. Alustavat suunnitelmat sanoo et herään klo 8-10 aikoihin ja meen lenkille. Sen jälkee suihkuu ja syömää. Sit vois kattoo jtn leffaa. (HUOM! lökärit ja joku huppari pääl) Päivemmäl vois mennä sit tsekkaa tän läheisen ostarin jos saan luvan. Sit vois siivota tän huoneen ja kirjottaa päivä(viikko)kirjaa. Mut ei mua haittaa jos en noit kaikkii tee, aina saa suunnitella =)
Oon muuten juossu niil mun niken kengil jo 50 kilsaa. En oo varma oonko jo kertonu. Ja sit mun pitää nyt kaikille hehkuttaa et kävin yks päivä sen iskän kaa lenkil, nii ISKÄN se on nykyää ihan mukava.
Mun councelorki laitto mulle viestii. Se kysy mua aamupalalle. Tai siis minä, se, sen mies, ja mun perhe. Keskusteltas kavereiden kaa ulos menemisestä ja varsinki siitä miks iskä on ilkee. Mä sanoin et en oikee tiiä, koska kaikki on nyt paremmin ku hyvin ainaki ton iskä asian suhteen. Se kummi vastas et kiva kuulla. Se ei haluu et mulle jää huonoi muistoi joten jos haluun jotenki käsitellä tätä asiaa nii se on olemassa. Kiitos! <3
Kirjotin muute sen raportin täs yks päivä. Tuli kyl nii upee... voin pistää sen tähän! ei kai se mikää salane oo??
Daily life: Ensimmäisten päivien aikana mietin kuinka ihana host perhe mulla on; isä, äiti, sisko ja veli. Eka viikko vierähti tosi nopee ja viihdyin mun perheen seurassa. Tehtiin paljon kaikkee yhessä. Varsinki siskon ja veljen kaa. Tutuistuin sukulaisiin niin mummoihin kuin täteihin ja serkkuihinki. Ja jopa mun seuraavaan perheeseenki. (koska mun seuraava perhe on iskän siskon perhe) Elokuussa veli sitten lähti vaihtoon ja jäin ''kahdestaan'' siskon kaa. Se sisko on tosi mukava ja välillä tuntuu ku oisin tuntenu sen aina. Sen kaa mulla on parhaimmat välit tässä perheessä. Voin kertoo sille ihan KAIKEN ja vietän aikaa sen kaa. Äitin kans tuun toimee hyvin. Se on ymmärtäväinen ja sitä kiinostaa aina mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee. Noh sit on tää iskä. Sen kaa meni aluks ihan mukavasti. Mut sit ku se veli lähti nii se iskä muuttu tosi ilkeeks. Se sano ihan mitä sattuu mulle. Ja mun ei tosiaankaan ollu helppoa olla. Tuntu ku se iskä ei ois halunnu mua asumaan tähän perheeseen. Se sano et mun äiti (siis biologinen) ei haluu puhuu mun kaa koska se on vaa onnellinen et lähin pois (tää perhe puhuu sen niiden pojan kaa JOKA päivä), sit se iskä sano et ei voida lähtee Acapulcoon lomalle, koska se on rantakohde ja mä oon niin läski, ties mitä muuta se iskä on sanonu... en haluu ees muistella. Saman aikasesti ku toi iskä vaa pilkkas mua oli toinenki probleema. Nimittäin tää perhe on ''ylisuojeleva''. & viikon aikana en pässy ulos kavereiden kaa ku kaks kertaa. Ekan kerran tunniks ja seuraavan kerran 6 tunniks. Kaikki päivät mun täyty vaan olla täällä kotona. Lenkille sain kyllä mennä, ja sitähän tuli sit lenkkeiltyy ihan urakalla, koska se oli ainut hetki milloin sain ottaa raitista ilmaa. Mua alko suorastaan sanoen masentaa ja sain kahden päivän kestävän ahdistuksen. Oli ikävä suomea ja vaan itketti ja ärsytti olla tässä perheessä. Mutta nyt kaikki jo vähän paremmin. Olin nimittäin heti yhteydessä mun counceloriin ja rohkeuden kerättyä puhuin tän perheen äidin kaa. Ne iskän snaomiset kuulema on vaan huumoria. Kien sabe! On outoo et jollain voi olla NIIN erinlainen huumorintaju. Mut nyt menee ihan hyvin ja olen päässy iskänki kans väleihin. Vielä ku sais koulunjälkeen niitä kavereita nähdä nii ois ihan perfecto. Mut aikansa kullakin. Sisko sano et siks en saa muka nähä mun kavereita, koska toi äiti ei jaksa hakee mua mun kavereiden luota. Bussia tai taksiako ei sitten vois käyttää. Mut päällisin puolin kyllä menny tosi mukavasti. Nää kaikkihan on osa tätä vaihtovuotta.
Day at school: Mun koulu on ihana. Oon saanu tosi paljon kavereita; niin muista vaihto-oppilaistakin, mutta ennen kaikkea näistä paikallisista. Tunnen melkein kaikki. Joka aamu oikeen ootan et pääse kouluun ja saa hengailla kavereiden kaa. Huolimatta siitä et herätys on aina klo 4.45. Opettajatkin on ottanut mut tosi hyvin vastaan. Oon enemmänki ku ilonen mun koulussa. Nyt syyskuussa ollaan suunniteltu luokan kans luokkaretkeä, sitä odotellessa!;) Viva Inhumyc preparatoria!
Problems: No kaikki ei kyllä oo menny ihan täydellisesti, mutta siitähän ne kokemukset koostuu ku selviää huonoistakin hetkistä. Niin kuin jo mainitsin niin sen iskän kaa on ollu vähä hankalaa ku sen huumorintaju on nii erilaine. Tuntuu et se ei haluis et asun täällä, koska se moittii koko ajan. Nyt kyllä jo parempaan päin. Toinen ongelma on koskien kavereiden kanssa hengaillu. Tää perhe on aika ''suojeleva'' joten en oo saanu hirveesti mennä kavereiden kaa ulos. Nyt jo kaks kuukautta täällä vierähtäny enkä oo kertaakaan saanu mennä ulos mun koulukavereiden kaa. Perhetuttujen ja naapureiden kaa kylläkin. Tällä perheellä ei oo ees mitään perusteita sille miks ne sanoo ei. Mun hostsisko sano, että sen takii en sais mennä kavereiden kaa ulos, koska toi äiti ei jaksaa hakee mua. Taxeja, busseja yms. ei vissii saa käyttää. Mut kyllä tää tästä. Tervetuloa lattari arkeen!
My Rotary Club: Mun rotary klubi San Rafael on ihana. Oon ollu niiden kaa kaks kertaa aamupalalla. Se on sellane vähän pienempi klubi, joten mä oon ainut vaihto-oppilas. Oon ollu yhteydes vaan mun counselorin kanssa, sen vaimon kanssa ja sit chairmanin kanssa. Haluaisin olla paljon tekemisissä tän mun klubin kanssa, mutta mun hostäiti sano et ei tarvii. Täällä mexicossa ei kuulema oikeen käydä niissä tapaamisissa. Entiset niiden vaihto-oppilaatkaan ei käny ku kerran tai kaks koko vuoden aikana. Noh, mä kyllä aion mennä. Mutta nää vanhemmat ei haluu viedä mua. Hostiskä käy aamupalalla joka torstai rotareidn kaa, mutta eipähän oo mua koskaan ottanu mukaan. Täällä mexico cityssä ongelmana on vähän se, että on hirveesti liikenneruuhkaa, joten kukaan ei oikeen tykkää istua autossa. Paikat on lähellä toisia, mutta ottaa kuitenkin oman aikansa ruuhkan takia. Tällästä se elämä on suurkaupungissa! =)
Day at school: Mun koulu on ihana. Oon saanu tosi paljon kavereita; niin muista vaihto-oppilaistakin, mutta ennen kaikkea näistä paikallisista. Tunnen melkein kaikki. Joka aamu oikeen ootan et pääse kouluun ja saa hengailla kavereiden kaa. Huolimatta siitä et herätys on aina klo 4.45. Opettajatkin on ottanut mut tosi hyvin vastaan. Oon enemmänki ku ilonen mun koulussa. Nyt syyskuussa ollaan suunniteltu luokan kans luokkaretkeä, sitä odotellessa!;) Viva Inhumyc preparatoria!
Problems: No kaikki ei kyllä oo menny ihan täydellisesti, mutta siitähän ne kokemukset koostuu ku selviää huonoistakin hetkistä. Niin kuin jo mainitsin niin sen iskän kaa on ollu vähä hankalaa ku sen huumorintaju on nii erilaine. Tuntuu et se ei haluis et asun täällä, koska se moittii koko ajan. Nyt kyllä jo parempaan päin. Toinen ongelma on koskien kavereiden kanssa hengaillu. Tää perhe on aika ''suojeleva'' joten en oo saanu hirveesti mennä kavereiden kaa ulos. Nyt jo kaks kuukautta täällä vierähtäny enkä oo kertaakaan saanu mennä ulos mun koulukavereiden kaa. Perhetuttujen ja naapureiden kaa kylläkin. Tällä perheellä ei oo ees mitään perusteita sille miks ne sanoo ei. Mun hostsisko sano, että sen takii en sais mennä kavereiden kaa ulos, koska toi äiti ei jaksaa hakee mua. Taxeja, busseja yms. ei vissii saa käyttää. Mut kyllä tää tästä. Tervetuloa lattari arkeen!
My Rotary Club: Mun rotary klubi San Rafael on ihana. Oon ollu niiden kaa kaks kertaa aamupalalla. Se on sellane vähän pienempi klubi, joten mä oon ainut vaihto-oppilas. Oon ollu yhteydes vaan mun counselorin kanssa, sen vaimon kanssa ja sit chairmanin kanssa. Haluaisin olla paljon tekemisissä tän mun klubin kanssa, mutta mun hostäiti sano et ei tarvii. Täällä mexicossa ei kuulema oikeen käydä niissä tapaamisissa. Entiset niiden vaihto-oppilaatkaan ei käny ku kerran tai kaks koko vuoden aikana. Noh, mä kyllä aion mennä. Mutta nää vanhemmat ei haluu viedä mua. Hostiskä käy aamupalalla joka torstai rotareidn kaa, mutta eipähän oo mua koskaan ottanu mukaan. Täällä mexico cityssä ongelmana on vähän se, että on hirveesti liikenneruuhkaa, joten kukaan ei oikeen tykkää istua autossa. Paikat on lähellä toisia, mutta ottaa kuitenkin oman aikansa ruuhkan takia. Tällästä se elämä on suurkaupungissa! =)
Käytii muutes viikonloppun Cuernavacassa. Se on sellane kaupunki morelossa. Se on morelon (sen estadon) suurin kaupunki, oli ihan makeen näkönen. Lähinnä vietettii kyl koko päivä poolilla, pilli huulilla. Ah, meän pinacoladat <3 Oltii hostmaman yläaste aikasen kaverin luona. Niil oli ihan sika makee se asunto. Huh, huh! Salee jtn triljonäärejä! Se nanen oli ostanu jotku merkki farkkushortsit sille sen 24 vee tytölle. Mut ne ei mahtunu sille joten ne anto ne mulle. Ihan tuliterät ja just makeet. Köyhä kiittää!
Täs muutama kuva sielt cuernavacasta... So genial!
Tää on autosta otettu kuva... mut siis halusin vaa ikuista noi vuoret. Must tuntuu et noi vuoret ympäröi aika laajailti mexico cityä, ja muita paikkoi mitkä on täs lähel.
Tää on eka kuva, Olin sille wouu! Tultiinko tosiaan tähän ''pikku poolille'' viettää päivää??
Maha on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla ja kylpee yhdeksän pilven alla... (toi on uus versio siit magdaleena lasten laulusta) Mo mut oikeesti oli just siistii va olla ihan richinä tuol riippukeinus..
SOL
Täs tää uima-allas ja toi talo joka muistuttaa jtn hotellii!! Tai siis se oli kerrostalo ja kaikil oli omat huoneistot... kattohuoneistoa unohtamatta
Vedes kuulema tarttuu aurinko paremmi.. kien sabe?
Sori et tää kuva on tällee päin! Tän kuvan aihe oli ottaa sellane hämmästyny omg ilme ;)
one, two , three JUMP
Palmu! (ei mikää juhani palmu vaa mexicolaine PALMU<3)
Mi hermana es...buena onda
when the sun comes down...
Teit ei salee huippaa. (ehkä niklsta vähä) Ku ei tää kuvas näytä nii pahalt...
Hissi Pose!
Gracias, adios! <3
Huh huh..nään varmaan painajaisia tosta sun viiskymppisestä :( Kauhee tarina..onneks päätty hyvin!Tollasia mä sillon siin yhes mailia tarkotin..hyi nousee karvelit pystyyn:/ Onneks on avuliaita ihmisiä nää Mexikaanit. Hugo sano mullekin et jos joku tulee ahisteleen ni sanoo vaan jollekin lähistöllä olevalle miehelle et " Disculpa, me puedes ayudar?? Me esta molestando!! " ja varmasti se tyyppi katoaa ja se toinen auttaa :)
VastaaPoistaIhania puuli kuvia..rusketusraidat taitaa olla jo aikamoiset;) Hyvä et saat nauttii siellä richien elämästä!!On se heleppooo...! Lotto on taas lauantaiksi vetämässä netin kautta..
Mukavaa loppuviikkoa!Terqui Mazatlanin aalloista! Lena
Ihana päivitys !! KIITOS!
VastaaPoistaEhkä saat suomesta suklaata, ainakin ehkä jouluksi... Ainakin jos sattuu Lotossa onnistamaan...
-mamma-
Ps. Tuo Yarin on aikas söpöläinen !! Ja jätkä osaa laulaakin ;-) niin ja espanjaakin...
VastaaPoistaHahaha kuka pisti ton kommentin yarista?? Onha se;)
VastaaPoista